Mirka: Koko perheen uimareissu

Date: 2012.03.10 | Category: Elämä kiinassa | Response: 0

Muutimme vuodenvaihteessa ihanaan taloyhtiöön. Asuntomme on iso ja uusi. Yritän olla välittämättä siitä, että lämmitys ei toimi parissa huoneessa ja lämpimissä huoneissa lämmitys irrottaa lattialaattojen saumaukset, mikä on todella ruman näköistä. Huoneistossa myös lentelee pieniä perhosia, joita onneksi on helppo listiä aina kun ne osuvat kohdalle.

Taloyhtiössämme on myös turvallinen, iso piha lapsille ja paljon leikkikavereita. Yksi iso kriteeri juuri tämän asunnon valinnalle oli taloyhtiön yhteydessä oleva uimahalli ja kuntosali.

Ensimmäisen kerran mennessäni kuntosalille sain heti kimppuuni Personal Trainerin. Hänen mukaansa en osaa treenata ilman hänen 20 euron tuntihintaansa ja lisäksi ryhtini on niin huono, etten takuulla pysty juoksemaan matolla ilman selkävaivoja. Jotenkin menetin paikkaan heti mielenkiintoni enkä ole jaksanut käydä siellä enää. Samassa paikassa muuten pitää olla isompien painojen kanssa varuillaan, sillä jos ne pudottaa lattiaan liian reteästi, häiritsee se alakerran kahvilan asiakkaita.

Mutta sitten asiaan:

Lapset odottivat viikonloppun uimareissua kuin joulupukkia ja tänään SE päivä viimein koitti.Kävimme uimahallissa ihan koko perhe. Lasten odotukset olivat korkealla. Kaikille ostettiin uimalakit, joita täytyy käyttää päästäkseen altaisiin. Roope on jo uimahallissa kokeneempi ja osaa oikein reippaasti pesut, saunomiset ja rauhallisen kävelyn. Viljo sen sijaan on käynyt vain harvoin uimahallissa.

Viljon ensimmäinen itku alkoi suihkuun mennessä. ”Ei suihkuun, liian kuumaa vettä!” Tulipa jo joku kiinalainen henkilökunnan edustajakin jotain siihen selittämään ja osoittelemaan Viljoa. Nainen ainakin ilmoitti, että alle 5-vuotiaat eivät saa käydä saunassa.

Puimme uimavaatteet ja lakit. Ja lakkihan kiristi ja taas alkoi itku.

Uima-altaalla tunnelma oli jo parempi. Altaaseen päästyä Viljo aloitti sellaisen itkun, että halli kaikui. Vesi oli liian kuumaa.  ”Pois pois pois!”. Melko tovin sitten istuimme altaan ulkopuolelle ja ihmettelimme rannalla muita uimareita. Meidän alkoi tulla liian kylmä vain muutaman minuutin altaaseen kastautumisen takia. Lopulta, kun Viljo ei suostunut uimaan, pakkasin kamppeemme ja lähdimme pukemaan.

Tästä alkoi itkukohtaus, joka jatkui läpi suihkun, pukemisen, kotimatkan ja vielä puolisen tuntia kotona. Ainoa asia jonka huudon seasta erotin oli: ”Uimaan, uimaan, uimaan!”.

Mirka: Uusi vuosi alkanut!

Date: 2012.02.23 | Category: Ei kategoriaa | Response: 0

Perheemme toinen vuosi Kiinassa jatkuu edelleen entisellään. Roope on koulussa, Viljo edelleen kotona, isi töissä ja minä kaiken tämän keskellä. Päivät kuluvat niin kiireisinä, koetan löytää aikaa kirjoitella lisää joku päivä…

Mirka: Kiinalaisia merkkejä – kyllähän nämä jo lapsikin osaa!

Date: 2011.11.08 | Category: Kielten opiskelu | Response: 0

Kova selostus tuli kiinaksi siitä, mitä tässä lukee

Mirka: Kallista vai ei?

Date: 2011.11.08 | Category: Ruoka | Response: 0

Tässä kuva ostoksistani tänään vihanneskaupassa. Kuvasta puuttuu yksi tomaatti ja kaksi punasipulia. Vihannekset ovat minun mielestäni täällä aika halpoja, varsinkin jos ostaa ne katukaupasta. Nämä ostamani tuotteet tulivat maksamaan euron verran, ehkä vähän alle.

Ja minä kun olen kiinantunnilla opiskellut asioimaan vihanneskaupassa, niin enköhän saanut taas vaan kuulla “听不懂” eli vapaasti suomennettuna “ei se mitään ymmärrä, hah hah hah”. No, siinä sitten shoppailun ja lapsen esittelyn jälkeen myyjämies vielä väläytti söpöimmän hymyn mustilla hampaillaan ja sanoi “Thank you. Bye bye”. Ja jokainen asiakas räjähti nauramaan. Eihän siinä auttanut kuin kiittää kohteliaasti “谢谢你”.

Olen niin ihastunut kiinalaisten rohkeuteen ja avoimuuteen ulkomaalaisia kohtaan. Tämäkin kauppias osasi varmaan tasan nämä kaksi sanaa englantia ja oli heti valmis käyttämään niitä. Oi, iltapäiväni oli taas pelastettu!

Luomuvihannekset ovat usein hurjan hintaisia, välillä varmaankin kalliimpia kuin Suomessa. Mahdoton sanoa, onko niiden laatu miten paljon parempi. En ole perehtynyt.

Mirka: Asiaa wokkipannusta

Date: 2011.11.08 | Category: Ruoka | Response: 0

Periaatteessahan täällä keittiössä ei tarvitse ruuanlaittoon kuin leikkuulaudan, puukon, wokkipannun ja lastan. Ruoka paistetaan tietysti kaasuliedellä, josta minäkin olen oppinut tykkäämään. Paistolämpöä on nopea säätää ja yleensä kokkaus sujuu sähköliettä tehokkaammin. Esimerkkinä tästä: makaroonilaatikko valmistui tänään noin puolessa tunnissa syömävalmiiksi. Tässä resepti:

Suomiruokaa sekaan piilotetuilla vihanneksilla

Vihannes-makaroonilaatikko

öljyä paistamiseen

2 porkkanaa

1 sipuli

1 tomaatti

n. 300 g jauhelihaa

makaroonia haluamasi määrä

lihaliemikuutio

suolaa

pippuria

2 kananmunaa

n. 2 dl täysmaito

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pilko kaikki kasviket pieneksi silpuksi. Mitä pienempää tavaraa, sen lyhyempi paistoaika. Ja pieninä paloina lapset eivät hoksaa ruuassa olevaa sipulia . Kuumenna wokkipannu kuumaksi ja lisää öljyä. Paista ensin porkkanaa pari minuuttia. Lisää joukkoon sipuli ja tomaatti ihan viimeisenä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada vihannekset sen jälkeen vuokaan, jossa aiot paistaa makaroonilaatikon.

Paista sitten jauheliha kevyesti  ja mausta se. Kaada jauheliha vuokaan kasvisten joukkoon.

Laita wokkipannuun vajaan litran verran vettä ja lihaliemikuutio. Kiehuta vesi ja lisää makaroonit. Nestettä ei italialaisten toiveesta huolimatta kannata olla liikaa. Kun makaroonit ovat lähes kypsiä vähennä tarvittaessa vettä. Nesteen määrän tulisi nyt olla sellainen, että voit kaataa makaroonit nesteineen vuokaan eikä ylimääräistä nestettä ole juurikaan. Lisää tilalle maitoa pari desiä ja kaksi kananmunaa (joka melkein jo kypsyy kuumaan nesteeseen lisättynä).

Nyt kaikki aineet ovat jo lähes kypsiä. Pistä makaroonilaatikko uuniin noin vartiksi, että ruoka saa kauniin värin pintaansa. Juustoakin voi laittaa, mutta ítse en raaski sitä arkena käyttää, sillä se on täällä melkoisen arvokasta.

Mirka: Pari kuvaa lapsista

Date: 2011.11.02 | Category: Ei kategoriaa | Response: 1

Mirka: Kansainvälinen keittiö

Date: 2011.11.02 | Category: Ruoka | Response: 0

En ole juurikaan itse kokkaillut kiinalaisia ruokia, tai pikemminkään sichuanilaisia ruokia, sillä yksinkertaisesti en osaa tehdä ruuasta niin hyvää kuin paikalliset osaavat. Ja jos kiinalaista haluaa täällä syödä, niin kulman takana on muutamia oikein hyviä paikkoja, joissa annoshinta on eurosta korkeintaan kolmeen euroon. Ruuan voi joko syödä paikan päällä tai ottaa mukaan, “taobao”. Lisäksi meidän Ayi on tosi hyvä kokki, joka tietäää jo pian vuoden kokemuksella meidän suosikkiruokamme. Lapset rakastavat kanaa kasviksilla sekä tomaatti-munapaistosta (fānqiéchǎodàn). Meidän suosikkejamme ovat melkein kaikki kiinalaiset ruuat.

Leivästä olen jo aiemmin valittanut. Ratkaisunkin olen keksinyt, sillä leivon itse melkein kaiken leivän mitä syömme. Minusta on siis tullut jo aika hyvä leiväntekijä. Nykyään suosikkini on vuokaleipä, sillä sen tekeminen on todella vaivatonta eikä sotkua tule juurikaan.

Tilasin viime viikolla lihaa waifood.comista. Kyseisestä paikasta saa ostettua KC-Meatsin lihaa, joka tuo maahan lihaa tai valvoo paikallista lihantuotantoa suht korkeilla standardeilla, joten pelkoa kai ei pitäisi olla “väärennetystä lihasta”. Pariskunta, joka paikan omistaa, on länsimaalainen. Samasta paikasta voi tilata myös muita länsimaisia tuotteita… jos käytte katsomassa, niin valikoima ei ole loputtoman laaja verrattuna vaikka suomalaiseen lähikauppaan. Ja Waifood todella myy lähes kaikkea tuontiruokaa, jota Chengdusta ylipäätään voi ostaa.

Chengdu on joka tapauksessa meille ruokakulttuurien sulatto. Viime viikkoinen löytöni olivat paikalliset hampurilaissämpylät. Luulen, että ne valmistaa Leanna’s Bakery, joka myös ilmeisesti on jonkun amerikkalaisen omistama paikka. Joka tapauksessa, sämpylät olivat ihan muhkeita ja suussasulavia. Valmistin todella tuoreesta ja hyvälaatuisesta naudanlihasta ohuet pihvit hampurilaisten väliin, joukkoon vielä salaatit, pepperonit, pekonit ja cheddarit… todella hyvää! Lapsetkin söivät hampurilaiset lähes kokonaan, vaikka ne olivat niin isoja, etten meinannut itse jaksaa syödä edes yhtä.

Roope ja huikea hampurilainen

Viljo ja hampurilainen palasina

Paras pala haukattu, loput vielä edessä

Lapset ovat täällä myös ihastuneet tortilloihin. Ainekset ovat hyvin kaupasta saatavilla. Tässä lähellä on useampi Tex-Mex -paikka, joissa käymme lähes joka viikko. Kyllä vaan vajaa parivuotiaskin osaa suht tyylikkäästi syödä tortillan salaatti- ja lihatäytteineen .

Lopuksi vielä resepti onnistuneeseen vuokaleipään. Tätä ohjetta voi soveltaa, enkä itsekään kyllä mittaile määriä kuin veden osalta:

Juuri uunista otettu kovakuorinen vuokaleipä... joka puolessa tunnissa pieneni puolikkaan kokoiseksi

VUOKALEIPÄ

4 dl vettä

1 pussi kuivahiivaa

1 tl suolaa

1-2 rkl sokeria tai siirappia

n. 0,5 dl leseitä 

n. 2 dl kaurahiutaleita (tai puuroa). Jos käytät puuroa, vähennä nesteen määrää!

n. 1-2 dl ruisjauhoja

n. 5-8 dl vehnäjauhoja/leipäjauhoja

n. 0,5 dl ruokaöljyä tai voita

Nesteen pitää olla n. 42-asteista. Lisää suola ja sokeri, leseet, kaurahiutaleet ja ruisjauhot. Lisää osa vehnäjauhoista yhtä aikaa hiivan kanssa, sekoita. Lisää vähitellen kaikki jauhot sekä lopuksi öljy. Taikinan ei tarvitse olla yhtä kiinteä kuin pulla- tai sämpylätaikinan eikä sitkon muodostuminen ole välttämätöntä. Jauhoja on tarpeeksi sitten, kun taikina ei ole löysää, muttei kuitenkaan käsin kosketeltavaakaan käsiä sotkematta. Kohota noin 30 min. Lisää jauhoja jos tekee mieli.

Kippaa taikina vuokaan ja kohota uudelleen noin 30 min. Itse annan taikinan seisoa mikrossa. Siellä on lämmintä ja vedotonta.

Tämän jälkeen leipää paistetaan noin 50 minuuttia alle 170-200 asteen lämmössä. Puolessa välissä paistoa kannattaa leivän päälle laittaa folio, jotta leivän pinta ei pala. Leivän kypsyyden voi tarkastaa siten, että ottaa leivän pois vuokasta ja kopistaa. Jos ääni on kopiseva, leipä on kypsä. Jos taas kopinaa ei kuulu, on leipä todennäköisesti hieman raaka sisältä. Ei muuta kuin takaisin uuniin sitten.

Leipiähän kannattaa samalla vaivalla tehdä kaksi, sillä tuoreena ensimmäinen leipä menee hetkessä. Se toinen leipä sitten riittää pari seuraavaa päivää . Olen muistaakseni tehnyt 7 dl taikinan kahdelle leivälle ja sekin on minun vuoilleni ihan sopiva määrä.

Mirka: Happy Halloween!

Date: 2011.10.27 | Category: Ei kategoriaa | Response: 0

Olen jo aikaisemmin kertonutkin, että täällä kansainvälisessä koulussa on  vallalla amerikkalainen perinne, jonka myötä vanhemmilla on melko aktiivinen rooli koululaisten elämässä. Siis sen lisäksi, että lukukausimaksuista pulitetaan sievoinen summa.

Viime viikolla koulussa juhlittiin Hallow Autumn Festivalia. Koulu koristeltiin syksyn väreillä, hämähäkeillä, kurpitsoilla, luurangoilla ja kaikella muulla aiheeseen liittyvällä. Lisäksi koulussa järjestettiin juhlat, ei kuitenkaan Halloween-juhlat, vaan syysjuhlat. Tämä nimenmuutos ilmeisesti siksi, että edustettuna on monia kulttuureita ja osan mielestä Halloween itsessään saattaa pienimmistä lapsista näyttää liian pelottavalta.

Itsekin kävin juhlaillan tiimoilta äitien kanssa koristelemassa Roopen koululuokan ympäristöä kaikella kivalla. Tapetoimme muun muassa seiniä mustalla kartongilla. Suurin osa äideistä oli ruotsalaisia ja siinä puuhatessamme yllätyin jälleen kerran miten hyvin ymmärrän ruotsia!

Juhla järjestettiin perjantai-iltana, mutta osa lapsista, Roope mukaan lukien, oli pukeutunut naamiasasuunsa jo aamulla kouluun mennessä. Juhlien teema oli “hyvikset ja pahikset”. Ulkona oli järjestetty lapsille erilaisia kilpailuja, joihin osallistumalla sai palkintoja. Kotiin tuli kaiken maailman pikkukrääsää, joista suosituipia varmaan olivat Angry Birds-oheistuotteet… Lisäksi kouluun oli tehty “Trick or Treat”-rata, jonka kiertämällä sai kerättyä melko mukavan satsin karkkia. Viljokin kiersi paikkaa kuin vanha tekijä.

Ruokatarjoilu oli kansainvälistä, sillä jokaista perhettä pyydettiin tuomaan leivonnaisia tullessaan. Nämä tuotteet sitten PSG, eli Parent Support Group (tms), myi vanhemmille vielä uudestaan. Aika hyvä bisnes siis! (Onneksi mun tekemät mokkapalat ei onnistunu ihan älyttömän hyvin).

Kahdeksan maissa lapset vielä leikkivät pimeässä koulun pihalla ja vanhemmat siinä ympärillä seurailimme menoa. Pimeässä kuului melkein kovimpana Roopen ja hänen kaverinsa Ethanin nauru ja possuröyhtäilyleikit. Välillä sitten juostiin ympäri koulun leikkipihaa. Molemmat taisivat olla supersankareita. Viljo leikki jalkapallon kanssa ja kiipeili leikkitelineissä…

Illalla taksissa molemmilla lapsilla silmät meinasivat väkisin mennä kiinni väsymyksestä. Silti vielä kotona syötiin karkit ja testattiin uudet lelut ennen hampaanpesua ja nukkumaanmenoa.

Koulu oli vanhempien kanssa järjestänyt hienon päivän. Kun kysyin, mikä Roopen mielestä oli ollut päivässä parasta, hän vastasi, että leikkiminen kaverin kanssa koulun pihalla. Ainakin Roopelle parhaaksi muistoksi päivästä siis jäi hauskat hetket ystävän kanssa.

Äitinä minulle on tärkeintä nähdä, että lapsi on löytänyt paikkansa myös koulussa.

Mirka: Joskus voi äitiäkin vituttaa (kiinalaiset)

Date: 2011.10.23 | Category: Elämä kiinassa | Response: 0

Joskus olen todella kyllästynyt. Minua ärsyttää kaikki se mitä olen, mutta en voi täällä olla.  Vaikka vuodessa olen oppinut käyttäytymään kuten kulttuuriin kuuluu, en kuitenkaan ole kuten muut. En näytä kiinalaiselta, en puhu kiinaa kuin auttavasti enkä aina ymmärrä tai voi hyväksyä paikallisia toimintatapoja. Ja loppujen lopuksi, kiinalaisten silmissä olen aina “waiguoren”, ulkomaalainen.

Joskus vaan menee hermot. Ja nyt saatte kuulla, miksi.

Liikenne

Kymmenen vuotta sitten kaupungissa ei juuri ollut autoja. Nyt niitä on ihan helvetisti liikaa. Juuri kukaan ei noudata liikennesääntöjä, vaan sieltä mennään mistä päästään. Kävelijät surffailevat kaistojen välissä kuin itsemurhakandidaatit. On käsittämätöntä, miten lapsetkin heitetään liikenteen sekaan mummojen ja äitien käsipuolessa puikkelehtimaan liikkuvien autojen välissä.

Rauhassa täällä saa autoilla ehkä vain yöaikaan. Muuten on aina ruuhkaa. Enkä tarkoita semmoista ruuhkaa joka joskus on Prisman parkkipaikalta lähtiessä viiden aikaan, vaan sellaista, että oikeasti “kävellen olisit jo perillä”. Parhaimmillaan olemme odottaneet taksia kadun varressa lähemmäs tunnin ja toisen tunnin olemme viettäneet ruuhkassa viiden kilometrin matkan takia.

Liikenteessä ei oikein kukaan kunnioita ketään, joten erityisesti jalankulkijan kannattaa olla varuillaan (ja nopea).

Kaupat

Jos Suomessa lempiharrastuksiisi kuuluu shoppailu supermarketissa, niin täällä se kannattaa unohtaa. Isoja marketteja tässä 14 miljoonan asukkaan pitäjässä ei ole kovin montaa ja niiden koko on pienempi kuin esimerkiksi Suomen automarketit ovat. Luonnollisesti, väkeä kaupassa on suhteessa merkittävästi enemmän. Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki.

Jos kotoa lähtiessä unohdit ottaa kauppalapun mukaan, niin kauppaan mennessä voit heittää hyvästi haaveelle, että muistat ostaa kaiken tarpeellisen. Väitän, että 90 % paikallisen marketin tarjonnasta on joko roskaa tai muuten ostokelvotonta. Leluosastolla ei myydä kuin kertakäyttöleluja ja ruokaosaston tuotteet ovat käsittämättömiä. Omituisia taikinaklönttejä pakastealtaasta, joiden käyttötarkoitusta et tiedä. Kokonaisia elukoita lihaosastolla, siankärsiä, possunsorkkia, eläviä kilpikonnia ja kaloja, joita ei tee mieli ostaa. Tuontiosastolla suurin osa tuotteista on makaroonia ja tomaattikastiketta lukuunottamatta makeita herkkuja.

Lisäksi ilmeisesti ostohimoja lisäävä 80-luvun länkkäripoppi tai kiinalainen iskelmä soi aivan liian kovaa ja kaikenkauppiaat huutavat vielä siihen päälle.

Ihmiset

Rakastan kiinalaisten avointa ja uteliasta luonnetta. Samalla se on karmein asia täällä. Oikeastaan missään ei saa olla rauhassa, varsinkin kun liikkuu lasten kanssa. Aina kuulee jonkun huutavan “Hello!” tai “Hallou!”. Jos jäät odottamaan jotakuta, niin lauma kiinalaisia jo parveilee ympärilläsi ja nopeimmat ehtivät räpsiä kuvia kännykkäkameroillaan.

Kiinalainen luonne on myös erikoinen. Ei ole mitenkään tavatonta lupailla asioita, joita ei aio koskaan toteuttaa. Valehtelu on siis sallittua ja siitä kiinni jääminen on pienempi häpeä kuin sanoa, että joku asia ei onnistu ehdottamallamme tavalla. “Yes, yes, yes” ei siis todellakaan tarkoita samaa minulle ja kiinalaiselle.

Kieli

Takana on pian vuosi, josta suurimman ajan olen opiskellu kiinaa yksityisopettajan avulla. Kuulen kieltä myös jatkuvasti. Siltikään en osaa keskustella juuri mitään paikallisten kanssa. En ymmärrä, enkä saa mistään selvää. En edes meinaa ymmärtää kun kiinalainen puhuu minulle englantia.

Kieli on siis hemmetin vaikea. Saati vielä sitten, kun alat opiskella kiinalaisia merkkejä. Kaikki merkit näyttävät samalta ja pienen pieni viiru tai lenkura saattaa muuttaa koko merkin merkityksen… Jos siis aiot joku päivä opiskella kiinaa, älä kuvittele oppivasi nopeasti. Kielen oppiminen vie todellakin aikaa ja kaiken oppimisen vieminen käytännön elämään on vielä vaikeampaa.

Ruoka

Tykkään sichuanilaisesta ruuasta valtavasti. Rakastan chiliä ja muita mausteita. Parhaat ruokamuistoni ikinä tulevat olemaan Sichuanin maakunnasta ja se peittoaa esimerkiksi kantonilaisen keittiön mennen tullen. (Kantonilaista ruokaa syödään useimmiten Suomen kiinalaisissa ravintoloissa).

Silti en voi mitään epäluuloisuudelleni kiinasta ostettua ruokaa kohtaan. Lähes joka kuukausi saamme lukea uudesta ruokaskandaalista. Milloin se on myrkyllistä äidinmaidonvastiketta tai maitoa. Milloin se on räjähteleviä meloneita tai muuta ylilannoitettua ruokaa. Skandaali voi olla viemäreistä haettua ruokaöljyä, joka on puhdistettu syöpää aiheuttavilla aineilla, joka on sitten myyty ravintoloihin.

Olen nähnyt kun salaatinlehtiä “huuhdellaan” viemärivedessä myyntikuntoon. Olen kuullut, että lasinsirpaleinen ruoka Ikeassa on palautettu asiakkaalle sen jälkeen, kun jokainen sirpale on nypitty ruuasta pois. Olen kuullut, että lattialle pudonneen Subwayn sämpylän täytteineen voi tarjoilla asiakkaalle…

Minua kyllästyttää mennä kauppaan ja miettiä, mitä siellä uskallan ostaa. Ja jos siellä Suomessa olette huolissanne natriumglutamaatista, niin tervetuloa tänne shoppailemaan. Täältä voi ostaa 100 % natriumglutamaattia pusseissa – ja niitä kiinalaiset ostelevat surutta pussitolkulla. Ja voitte vaan uskoa, miten natriumglutamaattista ruokaa ravintoloissa tarjoillaan. (Toisaalta, täällä näkee harvemmin pulskia kiinalaisia!)

Terveyspalvelut

Meillä on onneksi vakuutus, jonka turvin voimme käyttää kansainvälisiä lääkäriasemia. En kuitenkaan ole ihan varma, millä pätevyydellä henkilökunta on tänne valittu. Haluan tarkentaa, että en halua yleistää vaan kerron vain omista kokemuksistani. Voitte kuvitella, miltä tuntuu kun vaihtoehtona on täällä lempinimeltään esimerkiksi Google-Doctor ja Prayer-Doctor. Nimensä mukaisesti nämä alansa arvostetut ammattilaiset joko googlaavat diagnooseja tai rukoilevat asiakkaansa puolesta.

Olemme myös viettäneet yhden yön parhaassa paikallisessa sairaalassa. Hoito oli ihan hyvää, mutta ympäristö ei ollut kovin kehuttava. Lattialla nimittäin vilisi jotain luteita ja niitä mustia, joiden nimeä en muista. WC-tilat olivat täydellisesti lahonneet, kun ilmeisesti vesieristeet olivat unohtuneet rakennusvaiheessa jokunen vuosikymmen sitten.

Lapset ja lastenkasvatus

En voi ihan älyttömästi kehua omilla lapsenkasvatustaidoillani. Monissa asioissa olen mennyt sieltä, missä aita on erittäin matalalla. Mutta silti: jotain rajaa! Kiinalaiset pikkukeisarit ja -keisarinnat ovat välillä täysin kurittomia. Isovanhemmat, jotka lapset käytännössä kasvattavat, lellivät muksuja eikä heiltä kielletä mitään.

Tilanne on varmaan sama kertaan sata, mikä Suomessa on ollut, kun köyhyydestä on vähitellen siirrytty valtavaan hyvinvointiin ja lapsille on haluttu jotain paljon parempaa. Lisäksi, täällä lapset ovat yleensä ainokaisia eli valtava ylpeyden ja onnen aihe koko perheelle. Varjopuolenaan tietysti vaatimukset lapsia kohtaan voivat olla kovia.

Mutta leikkipaikoilla nämä kullannuput eivät osaa jakaa, eivät osaa odottaa vuoroaan eivätkä kohdata ikätovereitaan. Usein edes kukaan aikuinen ei uskalla näitä lapsia kieltää.

Täällä on vielä vallallaan myös vaipattomuuden kulttuuri (käytän nyt tällaista ilmaisua, jotta ymmärtäisitte mistä puhutaan). Monet ovat siis pienestä pitäen ilman vaippaa, vaikka luonnollisestikaan eivät osaa käydä vielä pöntöllä. No tehkööt kotonaan mitä lystäävät. Mutta minua ällöttää se, että tarpeita tehdään keskelle jalkakäytävää. Ja uskokaa huviksenne, tarpeita ei todellakaan pistetä tekemään esimerkiksi nurmikolle tai pensaaseen, joka minun mielestäni kuulostaa luontevalta paikalta. Ei, vaan keskelle jalkakäytävää on nimenomaan se paras paikka!

No, tutuksi on tähänastisen kirjoittelun myötä varmasti tullut kaikille se, että tässä ei tosiaankaan ole vielä kaikki. Sopivia pissi- ja kakkipaikkoja pikkuisille mussukoille ovat myös supermarketin lattiat ja ravintolapöydän vierusta samalla kun muut asiakkaat haukkaavat herkullisia hampurilaisiaan. Rivien välistä voitte varmasti lukea mielipiteeni vaipattomista vauvoista aukkohousuissaan. (En edes halua ajatella, mikä perverssien paratiisi tämä on).

Niin ja nuo aukkohousut jalassaan nassikat kulkevat ihan joka paikassa. Ei haittaa, että pisut tulevat ravintolan leikkipaikkaan, kun aina voi hakea pikkuisen paperia johon pyyhitään oleellisimmat. Sitten leikki taas jatkuu ruokailun lomassa!

Tässä nyt oli pari asiaa.

Onneksi tämän päivän pelasti vierailu Ikeassa, josta on tullut eräänlainen pyhiinvaelluskohteeni tai retriitti jaksaakseni taas. Ja mikä ihaninta: Ikeassa näytti jo joululta ja sieltä sai ostaa holillista glögiä!!!!!!!!!!!!! Oli ihan pakko laittaa noin monta huutomerkkiä. En jaksa edes oikolukea tätä tekstiä, mutta nyt tiedätte, että mulla on ollut huono päivä. Anteeksi kielenkäyttöni.

Mirka: Pastaunelma

Date: 2011.10.20 | Category: Ruoka | Response: 0

Näimme netissä lapsille kivan ruokareseptin. Ei sillä, etteivätkö nakit ja spaghetti muutenkin maistuisi, mutta oli niin hassun näköistä ruokaa, että oli pakko kokeilla. Mitään kummempaa reseptiin ei tarvita kuin nakkia paloiteltuna ja keittämätöntä, kovaa pastaa. Ateriointivaiheessa mausteeksi ketsuppia.

Olenkohan jo kertonut, mutta Kiinassa on mahdotonta löytää hyviä nakkeja. Paikalliset nakit maistuvat makeilta ja rasvaisilta. Tuontinakit ovat parempia, mutta niissäkin on outo makuvivahde. Toisaalta, suomalaiset nakit ovat tosi suolaisia.

Pasta täällä onneksi maistuu samalta. Ketsuppikin on Heinzin tuotantoa. Tuontiketsuppi maistuu suomalaiselta ja paikallinen ketsuppi on usein melko suolatonta, mutta syötävää sekin.

Spagettipasta